Tuntipalkka kuukaudessa?

21Mar12

Tänään vastaani tuli “Kuukausipalkka tunnissa“-artikkeli. Artikkeli käsittelee sitä, miksi työnantajat vaativat, että töitä tehdään toimistolla yhdeksästä viiteen, kun tärkeämpää työajan seurannan sijaan olisi tulosten seurana.

Olen miettinyt samaa asiaa pitkään. Koska pystyn vaikuttamaan näihin asioihin omassa kontekstissani, olen miettinyt asiaa hyvin pragmaattisesti. Miten tulospohjaisen mallin voisi oikeasti jalkauttaa?

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olen joutunut toteamaan, että tuntipohjainen malli itseasiassa suojelee työntekijää, ei työnantajaa. Kun puhutaan siirtymisestä 9-17-mallista tulospohjaiseen malliin, ihmisillä herää mielikuva, että minähän tekisin työt nopeammin ja nauttisin enemmän vapaa-aikaa. Kun lähdin mallintamaan asiaa tarkemmin käytäntöön, tajusin, että kolikolla on myös kääntöpuoli. Mitä, jos tuloksia syntyykin hitaammin? Puolet hitaammin? Vaaditaanko työntekijä tekemään 75 tuntinen viikko? Työnantajalle täysin ennakoitava tasapaksu työtulos olisi lähes unelma, mutta yksittäisen ihmisen kannalta päädyttäisiin nopeasti epäinhimillisiin työoloihin.

Toisin sanoen 7,5 tunnin työpäivän voi itseasiassa nähdä myös niin, että sillä työnantaja rajaa työntekijän vastuun ja kantaa riskin huonoista tuottamattomista kausista.

Olen edelleen samaa mieltä, että kukaan ei voita työntekijöiden kuluttaessa 7,5 tuntia täyteen tuottamattomana hetkenä ja toisaalta lopettaen työt kesken tuottavan hetken. Olemme IT-alalla osittain ratkaisseet tämän vahvalla luottamuksella työntekijöihin, vapailla työajoilla ja liukumalla työpäivien yli. En kuitenkaan usko, että tämä ratkaisee ongelmaa kokonaan.

Toivonkin, että artikkelista seuraava keskustelu tuo uusia ajatuksia, jotka johtavat lähemmäksi ratkaisua. Otan niitä myös mielelläni henkilökohtaisesti vastaan. Ilmeisesti artikkelissa mainittu “Redesign 925”-projekti yrittää myös paneutua tähän ongelmaan. Jään innolla odottamaan sen lopputulosta!

 

Advertisements


13 Responses to “Tuntipalkka kuukaudessa?”

  1. Erittäin hyvä pointti! Omalla kohdallani olen myös huomannut, että kun säännöllistä työaikaa ei ole, saattaa se välillä johtaa siihen että samojen asioiden tekeminen kestääkin kauemmin, koska voin hyvällä omallatunnolla käydä välillä Facebookissa ja Twitterissä, tai lukemassa muutaman mielenkiintoisen blogiartikkelin (kuten esimerkiksi tämän, periaatteessa nytkin olen “töissä”). Joskus sitten 12-tuntisen päivän jälkeen ihmettelen, miten tuntuu että väsyttää kovasti ja olen tehnyt paljon kaikkea, mutta varsinaista tulosta ei kuitenkaan ole syntynyt kovinkaan tehokkaasti.

    Eri ihmisille sopivat erilaiset mallit. Joku voi parhaiten ja tekee parasta tulosta yhdeksästä viiteen -meiningillä ja toiselle kannattaa antaa täysin vapaat kädet, vaikka työtehtävät olisivat täysin samat. Tämä asettaa haasteellisen ongelman työnantajalle. Kaikki työaikapolitiikat ovat huonoja jonkun kannalta.

    Itse en oikeastaan ole edes vielä keksinyt, mikä malli oikeastaan olisi kaikista paras itselleni sekä tuottavuuteni että tyytyväisyyteni maksimoimiseksi. Luulen kuitenkin, että tulen jatkossa pyrkimään tuohon 9-17 -meininkiin, jossa toki mahdollisuus joustaa suuntaan tai toiseen tarvittaessa, mutta pyrin tekemään ne joustot oikeasti vain jos siihen on selkeä syy.

    Yrityksemme pienen koon takia emme ole vielä joutuneet juurikaan miettimään palkkauspolitiikkaa, mutta kohta sekin aika saattaa olla edessä. Olen itse ajatellut, että kompromissi voi olla seuraavanlainen: lähtökohtaisesti politiikka on se, että tulos merkitsee, ei työhön käytetty aika, ja työaikaa ei siis seurata millään tavalla. Samaan aikaan kuitenkin viestimme vahvasti siitä, että työntekijöiden ei ikinä tarvitse käyttää yli 40 tuntia tehokasta työaikaa viikossa, eikä heiltä sitä odoteta. Tämä siksi, että ne joiden on helpompi ajatella asiaa tuntimäärien kautta, eivät tunne painetta tehdä ylitöitä. Jos joku ei tunnu saavan odotettuja tuloksia aikaiseksi, vaikka kertoo tekevänsä töitä 40 tuntia viikossa, selvitetään yhdessä mistä on kysymys.

    Miten teillä SC5:ssä?

  2. 2 antriss

    Olen myös huomannut, että todella moniin firmoihin palkataan vain täysiaikaisia työntekijöitä. Asiaan kuulee monia perusteluja. Yksi on se, että täysiaikainen työntekijä on sitoutuneempi koska tällöin ei ole aikaa hajauttaa huomiota muualle. Mutta kysymys kuuluu: onko tosiaan työntekijä, jolta vaaditaan täyden viikon tuntimäärää vastentahtoisesti sitoutuneempi? Voisiko asia olla toisin päin?

    Itse olen huomannut viimeaikoina freelance-töitä tehdessä, että nautin enemmän työstäni, sekä teen sen tehokkaammin ja tarkemmin silloin, kun pystyn hajauttamaan töitäni. Kun tekee työt etänä, voi myös vapaasti milloin tahansa katkaista laskutuskellon ja opiskella jotain ohjelmointikonseptia syvemmin kuin mitä projektin kannalta on välttämätöntä. Monissa kokoaikatyöfirmoissa katsotaan todella pahasti, jos joku on käyttänyt tunnin tai pari jonkin yksinkertaisen asian tekemiseen koska tekijä halusi opiskella samalla periaatetason ymmärrystä ongelman takana.

    Työntekijänä tilanne on hankala, koska pitkällä tähtäimellähän työnantajakin hyötyy siitä, että ohjelmoijat osaavat periaatteet käytännön takana. Tästä on kuitenkin vaikea lähteä vääntämään joka kerta kun aikaa opiskeluun on tällä tavalla “hukattu”.

  3. 3 Anonymous

    Olen huomannut opiskeluaikana saavani usein hyvät tulokset odotettua pienemmällä tuntimäärällä. Vastaavasti täyden työviikon tekeminen on tuntunut vaikealta ajatukselta, kun ei kukaan voi olla määräänsä enempää tehokas. Olen kuitenkin ajautunut täyspäiväiseen työhön, vaikka uskoisin saavani ihan yhtä hyvää jälkeä aikaan 30-tuntisella työviikollakin, sillä kaikkiin järkeviin työpaikkoihin suositaan täyspäiväisiä työntekijöitä. Ei meillä kytätä kellokortein tai muutenkaan, paljonko töitä tulee oikeasti tehtyä, mutta silti työskentelytapa ajautuu kohti pidempiä päiviä ja tehottomampaa tekemistä. Maassa maan tavalla.

  4. Mä oon kans miettinyt samaa. Aika harvan työ koostuu yhdestä niin selkeästä kokonaisuudesta kuin käsikirjoitus, mihin Saku Tuominen alkuperäisessä kirjoituksessaan viittasi. Itse pohdiskelin pari viikkoa sitten Sulavan blogissa tietotyön pelillistämistä, joka käytännössä (ei tosin välttämättä) johtaisi siihen että normaalin tietoduunarin palkka määräytyisi tehdyn työmäärän ja jopa laadun mukaan. Pidin sitä blogin julkaisuhetkellä kerrassaan nerokkaana ja aukottomana systeeminä, mutta muutamat kirjoitusta koskevat keskustelut osoittivat että tämä johtaisi ensinnäkin turvattomuuden tunteeseen, mutta myös systeemin huijaamiseen. Miten arvottaa kaikki mahdolliset tietotyön vaiheet oikeudenmukaisesti ja oikeassa suhteessa toisiinsa? En tosiaan tiedä, mutta toisaalta pelisysteemiä voi rukata loputtomasti sen heikkouksien mukaan.

  5. Jos työtä yritetään mitata tulosten mukaan, niiden pitää olla kvantifioitavissa johonkin yksikköön. Tämä tarkoittaa, että työn täytyy olla sellaista työtä, joka on tehty monta kertaa aikaisemminkin. Mielestäni on aika paljon sellaisia työpaikkoja ja työtehtäviä, joissa tämä ei ole mahdollista.

    Sen sijaan tuntien mittaaminen on ihan toimivaa, vaikka kyse olisikin luovasta työstä. Jokaisella meistä on omat inspiraatiokautemme, jolloin toimimme täydellä teholla. Ja sitten on ne tylsistymisen jaksot, joiden aikana saamme tehtyä vain rutiinitöitä. Näiden keskiarvosta henkilön työtunnille muodostuu jonkinlainen vakioitu arvo, joka riippuu siitä, miten vahvoja nuo inspiraatiokaudet ovat ja kuinka usein niihin pääsee.

    Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä 9-17-kellonaikojen kanssa. Inspiraatio ei lähde käyntiin klo 9 eikä se pääty klo 17. Se pitää hyödyntää silloin kun se tulee, mikä tarkoittaa monilla meistä iltaa tai yötä, toisilla aikaista aamua. Joskus “flowta” kestää monta viikkoa, ja sen jälkeen seuraa taas tylsistyminen, jonka aikana kannattaa pitää vapaata. Paitsi tietysti, jos haluaakin hyödyntää inspiroituneet ajanjaksot yksityiselämässään ja olla töissä sitten vähemmän tuottelias.

    Minä siis myisin ja ostaisin tunteja, mutta jokaisen yksilön tuottama keskivertotunti on eri arvoinen.

  6. Kotona omaan tahtiin työskentelemisessä on kiistattomat etunsa, mutta en väheksyisi toimistolla työskentelyn sosiaalista aspektia. Sosiaalinen kanssakäyminen kollegojen kanssa harvoin suoraan lisää työn tuottavuutta mutta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, ajatustenvaihtoa, motivaatiota jne.

    Varmaan toimivin olisi jonkinlainen hybridimalli, jossa osa työpanoksesta suoritettaisiin kotona jonka lisäksi olisi jonkinasteinen toimistollakäyntivelvoite (tai -toive, jos velvoite kalskahtaa liian vaativalta).

    Ja kyllä itsekin pitäisin kiinni kiinteästä kuukausipalkasta enkä näe työaikavelvoitettakaan hirveän pahana, kunhan työntekijä voi itse ainakin osittain määrittää milloin/missä työtä tekee.

  7. Teemu, oma kokemukseni on, että pelkkä läsnäolo toimistolla sinänsä ei oikeastaan vaikuta sosiaalisuuteen tai ajatustenvaihtoon mitään (kaikki kuitenkin vain facebookkaavat tai tekevät hommia hiljaa omilla koneillaan).

    Paljon enemmän iloa on niistä hetkistä, kun yhdessä suunnitellaan projekteja palavereissa tai ad hoc -jutusteluissa. Kun näitä hetkiä on sopivasti silloin tällöin, pysyy yllä vireys ja mielenkiinto hommiin. Säännölliset tai etukäteen sovitut kokoukset ovat siitä hyviä, että läsnäolot voi suunnitella.

  8. 8 Anonymous

    Niin kuin herra Falck totesi, eri työtehtäviä on tosiaan vaikea kvantifioida varsinkin tietotyössä ja luovalla alalla, joissa on suurin potentiaali uudenlaisten työskentelymuotojen käyttöönottoon.

    Olisi varmaan teknisesti mahdollista rakentaa ja ylläpitää tietokantaa, jonka perusteella voitaisiin määritellä kuinka paljon tietynlainen työtehtävä keskimäärin vie aikaa (tai maksaa rahaa) ja sen perusteella täyttää työntekijän kuukausityöaika (tai kuukausipalkka) työtehtävillä. Sen jälkeen työntekijä voisi olla oma työnjohtajansa seuraavaan työnmäärityshetkeen asti. Käytännössä homma tuskin toimisi.

    Herra Tuomisen esimerkissä homma toimi, koska hän (ja varmaan työntekijä myös) ymmärsi käsikirjoituksen arvon. Hän pystyi “neuvottelemaan” työtekijän kanssa, että kun teet käsikirjotuksen viikossa, olet kuukausipalkkasi ansainnut.

    Ohjelmistokehityksen ketterissä prosesseissa on hyödynnetty samantapaista mallia, jossa tiimi neuvottelee aina seuraavaan työjaksoon mahtuvat tehtävät tilaajan kanssa ja sen jälkeen ottaa vastuun toteutuksesta itseorganisoidusti. Jakson lopussa katsotaan miten hvyin onnistui.

    Luulen, että tuollainen neuvottelutapahtuma olisi keskiössä jotta keskustelun alla oleva työskentelytapa voisi onnistua ja olisi reilu kaikille. Jos joltain työyhteisösssä menee enemmän aikaa jonkun asian tekemiseen saisi hän asialle tarvitsemansa ajan ja joku jolta homma sujuu nopeammin voisi käyttää ylijäävän ajan vapaammin tai ottaa lisää tehtäviä halutessaan.

  9. 9 Pyry

    Juho, meillä pidetään kiinni 7,5h päivistä. Kuitenkin niin, että työtä saa oman harkintansa mukaan liu’uttaa eri päiville, työskentelyn kellonajan saa valita (ottaen vastuullisesti huomioon oman projektin tiimityön tarpeet) ja etätöitä saa tehdä ilmoitusluontoisesti (jälleen ottaen huomioon tiimityön mahdolliset tarpeet).

    Anton, en tiedä oliko tarkoituksellinen piikki, mutta myönnän, että meillä on vältetty ei-täyspäiväisiä diilejä. Siihen näen edelleenkin muutaman järkiperusteen. Suurimpana ehkä nimenomaan pelko sitoutumisen puutteesta, jääminen etäiseksi yhteisistä tavoitteista ja yhteisön kulttuurista. Toinen näkökulma on ylimääräinen työ, jota tiimityössä syntyy kommunikoinnista ja kollaboroinnista. Se on verrannollinen tiimin kokoon eli toisin sanoen kaksi puolipäiväistä eivät vastaa yhtä täysipäiväistä.

    Olen Teemun kanssa samaa mieltä toimiston hyödystä sosiaalisena kohtauspaikkana. Muuten en nää, että tulevaisuudessa sijainnilla pitäisi olla mitään merkitystä työn tekemisen kannalta.

  10. 10 Pyry

    Täytyy vielä jatkaa, että tämä keskustelu sai minut miettimään myös esille nostamaani ongelmaa.

    Olettaen, että tulokset voitaisiin kvantifioida, tulospohjainen työ ei välttämättä edellytä sitä, että kaikki riski siirretään välittömin seurauksin työntekijälle. Olisihan se mahdollista suunnitella pehmeämpi malli, jossa työntekijältä pidemmällä aikavälillä odotetaan tiettyä tulostasoa ja jossa tulokset heijastuisivat (vain) osittain korvaukseen.
    Ollaan tosin edelleen pitkälti saman kysymyksen äärellä: onko jo ajatustasollakin pelkästään tulokseen keskittyvä työskentely ahdistavampaa.

    Täytyy miettiä asiaa lisää!

  11. 11 antriss

    Hah Pyry, harkitsin kahdesti kommentin postaamista juuri tästä syystä! En siis pidä täysipäiväismallia lainkaan huonona, ja itsekin nautin siitä. Täyspäiväinen duuni kaikilla myös mahdollistaa tehokkaamman timeboxaamiseen.

    Lempeän piikin tarkoitus oli siis lähinnä kompata omaa kirjoitustasi, joka kyseenalaisti 925:n itsestäänselvänä lähtökohtana.

  12. 12 Vili Lehdonvirta

    Tulen näihin bileisiin myöhässä, mutta tässä yksi ajatus siltä varalta että joku vielä lukee.

    Kysymys oli, että pitäisikö “kaikki riski siirtää välittömin seurauksin työntekijälle”, eli että pitäisikö työntekijän palkkion vastata suoraan työpanosta. Ajattelisin että tämän kysymyksenasettelu menee siinä mielessä vähän hakoteille, että tietotyössä on usein kyse tiimityöstä. Ei välttämättä ole mahdollista tarkasti erottaa mikä on jokaisen yksittäisen henkilön osuus lopputuloksesta. Hyvä tiimi ei koostu pelkästään huipputehokkaista koodauskoneista, vaan tiimidynamiikka saattaa toimiakseen vaatia myös muunlaisia hahmoja. Jos tiiminrakennus olisi pelkkää yksilötason mittarien maksimoimista, niin henkilöstöjohtajuutta ei paljon tarvittaisi.

  13. Iltapäivät ja alkuillat tuntuvat ainakin itselläni olevan kaikkein luovinta aikaa. Liukuva työaika on osittain toimiva käytäntö tässä mielessä, tosin tunnin tai kahden liukumat ovat yleensä aivan liian kapeita. Kuten sanoitkin, pelkillä likumilla ongelma ei ratkea. Inspiraatio ei kelloa katsele.

    Tuo riski työviikkojen venymisestä liiallisuuksiin puhtaassa tulospalkkauksessa on hyvinkin realistinen. IT-alalla esimerkkejä loppuun palaneista ammattilaisista löytyy varmaan jokaisen tuttavapiiristä. Fiksatun pituinen työviikko tuntuu siis ajatuksena paremmalta kuin kokonaan tulospohjainen palkkaus.


Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: